Olen ollut koko elämäni ahmatti, mutta kaikki muuttui noin viikko sitten, kun keksin reseptin, joka veisi minut henkisesti sekä fyysisesti äärirajoille, asettaisi uuden riman maanpäälliselle makuelämykselle ja toisi ahmimisen kokonaan uudelle tasolle. Jouduin tacokierteeseen, jonka turmiosta hyvin harva pääsee elävänä kertomaan. En ole vielä kuivilla itsekään, vaan tuttu tacokuorien tuoksu uunista täyttää asuntoni kirjoitushetkelläkin ja salsakastikkeesta säihkyvät pupillini odottavat seuraavaa annosta.
Vielä yksi ateria, sitten lopetan.
Resepti tex-mex tyylisistä kanttarelli-kukkakaali-parsakaali-tacoista on vaarallisuudestaan huolimatta julkaistu nyt täällä. Yritin julkaista ensiksi reseptiäni Wikileaksin kautta, mutta ilmeisesti he ylensöivät itsensä hengiltä eivätkä sen kummemmin vastanneet. Tämä on ehkä ensimmäinen reseptini koko blogissani, josta voin yön pimeinä tunteina kuvitella hymyileväni ja toteavan: siitähän tuli ihan OK. Teidän maallikoiden asteikolla reseptini arvio on jossain jumalallisuuden ja kuolemattomuuden välimaastossa.
Lähdin tulella leikkimään ja se vei koko käden.